Etusivu Minna itse Politiikkaa Kirjoitukset Yhteystiedot Linkit Viikon blondivitsi

|  Pidempi stoori |  Harrastukset |  CV |  Kuvagalleria |     |Päiväkirja  |   Pidempi stoori… Parasta vuosikertaa 78' Synnyin 25. marraskuuta vuonna 1978 Turussa. Kuulemani mukaan olen jo vauvasta lähtien pitänyt tilavasta kodista. Lääkäreille tuli yllätyksenä, että äitini mahasta tulikin vain yksi pieni rääpäle, jolla pituutta 50cm ja painoa 3580g, vaikka sieltä piti tulla kaksin kappalein vauvoja. Ehkä olikin ihan hyvä, että sieltä tuli vain yksi minunlainen hulivili. Ensimmäiset vuodet ylioppilaskylän betonilähiössä Äitini opiskeli Turussa teknillisessä koulussa ja isäni oli töissä Suomen Sokerilla ja asui Lohjalla. Vanhempani erosivat melko pian syntymäni jälkeen ja jäin äitini kanssa asumaan Turkuun. Isäni luona vierailin mahdollisimman paljon ja pitkiä aikoja kerralla. Turusta en muista juurikaan muuta kuin ylioppilaskylän betonilähiön, koska hyvin pian muutimme äitini kanssa Saloon, koska hän sai sieltä töitä silloisen Saloran tehtaalta. Upinniemen turvallinen ympäristö Isäni meni uusiin naimisiin ja muutti Kirkkonummelle Upinniemeen, jonne muutin noin 4-vuotiaana. Parhaimmat lapsuuden muistoni ovatkin juuri sieltä. Siihen aikaan Upinniemi eli ihan omaa maailmaansa. Avaimet jätettiin oveen, kun lähdettiin kouluun ja ulkona oli turvallista, koska kaikki tunsivat kaikki lapset. Aikuisilla oli tapana aina kuin oli mahdollista niin "silmäillä" mitä me kauhukakarat oikein puuhasimme. Sotilaspoikia kiusattiin aina kun oli mahdollista ja se oli meidän tyttöjen mielestä todella hauskaa. Kouluni aloitin Upinniemen ala-asteella vuonna 1985, jossa valitettavasti olin vain ensimmäisen vuoden, koska muutimme Kantvikiin kesällä 1986. Kantvikin ala-asteella olin toisen luokkani, josta siirryin Kirkkoharjun ala-asteelle Kirkkonummen keskustaan kolmannelle luokalle, koska valitsin A-kieleksi ruotsin. Siinä koulussa vietin sitten seuraavat 4 vuotta ja sen jälkeen siirryin porttien toiselle puolelle ylä-asteelle. Harrastuksia baletista judoon Balettia aloitin harrastamaan 6-vuotiaan ja jaksoin harrastaa sitä aina yhdeksännen luokan loppuun asti. Muistaakseni joskus 12-vuotiaana harrastin Judoa, koska se oli siihen aikaan jonkin sortin muotilaji. Isäni on tosin perustanut Kirkkonummen Judoseuran ja on aktiivisesti pyörinyt Judo-piireissä, joten ehkä se oli osa syy miksi minuun iski murkkuvuosina halu harrastaa judoa. Pojat ja muu yleinen "sekoilu" alkoi kiinnostaa vasta yläasteella, mutta en koskaan pahemmin koheltanut ennen kuin vasta sinkkuikäisenä aikuisena. Lapsuuden kesät maaseudulla Lapsuuteni kesät vietin aina maatilalla. Ihan pienenä olin Revonlahdella (Raahen lähellä) isoenoni maatilalla, mutta 8-vuotiaasta lähtien olen viettänyt kesäni Kuopiossa, Riistavedellä isolla lypsykarjatilalla. Opin jo alle 10-vuotiaana lypsämään lehmää käsin että koneella. Olin oikea Vaahteramäen Eemeli, aina jossakin tekemässä jotain, ei ehkä mitään pahaa, mutta kuitenkin ehkä hiukan kiellettyä. Olin oikea touhutiina ja siitä sainkin nimen Iita. Vielä tänäkin päivänä ihmiset kutsuvat Riistavedellä minua Iitaksi. Minna on heille ihan vieras nimi. Ne olivat huolettomia kesiä, mutta opin siinä samalla arvostamaan työtä. Mistä saan olla kiitollinen kummitädilleni sekä kummipoikani äidille. Nuori kapinallinen Olen aina halunnut olla jotenkin erilainen nuori. Niinpä päätin repäistä ja valitsin espoolaisen lukion, johon kukaan muu ei mennyt. Kaitaan lukiossa ehdin tosin viettää vain yhden vuoden, kun lähdin vaihto-oppilaaksi Mississippiin, Yhdysvaltoihin. Siellä kasvoin huimaa vauhtia aikuiseksi ja hiukan kyyniseksikin, mikä on ehkä sääli. Vuosi oli mahtava kokemus ongelmineen ja riemuineen. Ulkomaanvuoteni aikana opin rakastamaan omaa kotimaatani, ja olemaan ylpeä siitä. Palattuani takaisin Suomeen päätin kahlata lukion mahdollisimman nopeasti, että pääsen opiskelemaan ja työelämään. Siirryin Tapiolan aikuislukioon, jota kävin 1,5 vuotta ja valmistuin vuonna 1997. En koskaan ole ollut mikään nero koulussa, mutta aina olen pärjännyt. Ruotsista sain surkeimman arvosanan B, ja paras oli reaali E (kaikki maantiedon kysymykset). Lukuaineista suosikkini oli siis maantieto, jota olisin halunnut mennä lukemaan yliopistoon, mutta toisin kävi. Opiskelu ja vauvakuume Tammikuussa 1998 aloin opiskelut Helsingin Ammattikorkeakoulussa talouden- ja hallinnonlinjalla. Siihen aikaan seurustelin silloisen poikaystäväni kanssa ja asuimme yhdessä Kirkkonummella. 1998 lopulla iski vauvakuume, jota hoidettiin sillä, että tyttäreni syntyi kesällä 1999. Koulunpenkille menin takaisin heti syyskuussa kahtena iltana viikossa, jotta opiskelut olisivat edenneet, lapsesta huolimatta. Maaliskuussa 2000 aloitin taas ihan intensiivisesti opiskelemaan, ja tyttäreni Karoliina meni perhepäivähoitajalle 9-kuisena. Ero ja muutto Helsinkiin Perhe onni alkoi valitettavasti rakoilla kesällä 2000, ja erosimme lokakuussa. Muutin ensiksi tyttäreni kanssa isäni ja äitipuoleni luokse, jotta saisin viimeiset kurssit loppuun joulukuuhun mennessä. Eromme ei ollut mitään kaunista katsottavaa, ja sitä puitiin aina oikeudessa asti. Sain asunnon Malmilta Helsingistä vuodenvaihteessa, jossa asuimme Karoliinan kanssa vain reilu puoli vuotta, jonka jälkeen päätin ostaa oman asunnon Tapulikaupungista. Siellä asumme edelleen, ja betonilähiöstä huolimatta olen kovasti pitänyt paikasta. Se on lapsiystävällinen ja vihertävä kaupunginosa. Valmituminen ja työelämä Onneksi olen vuodesta 1995 ollut töissä äidin siivousliikkeessä. Ensin juoksupoikana ja vuodesta 1997 lähtien olen tehnyt palkkoja ja laskuttanut. Työn teko siis oli tuttua, ja sainkin heti työpaikan vuoden 2001 alusta lähtien kun kouluni kurssit loppuivat. Äidilläni oli periaate, että suoraan koulunpenkiltä en töihin perheyritykseen pääse, vaan minun täytyi ensi oppia olemaan ihan omillaan. Työpaikkani oli todella ihana. Sain ihanat työkaverit, jotka auttoivat minua erossani. Pitivät minut täysjärkisenä. Viime vuoden alusta siirryin viimein äidin yritykseen talouspäälliköksi. Työtehtäviin kuuluu palkoista kirjanpitoon ja aina rahoituksen hoitamiseen. Täytyy kyllä myöntää, että joskus teen myös vähemmän hohdokkaita työtehtäviä, kuten pyykinpesua, pesuaineiden laimentamista, varaston siivousta ym. mitä keskisuuren siivousliikkeen pikkuaskareisiin kuuluu. En ole koskaan pelännyt sotkea käsiäni, ja olen ylpeä siitä, että arvostan myös ihan tavallisia ammatteja, kuten siivoojan ammattia. Mitä äiti edellä sitä tytär perässä Karoliinasta on kasvanut äitinsä näköinen ja luontoinen pikku diiva. Hajuvedet pitää olla laitettu, huulipunat huulilla, kun ollaan menossa johonkin. Päiväkotiin ei sentään tarvitse laittaa. Vaatteet pitää olla aina oikean väriset. Sinisen kanssa ei käy oranssi ja niin edelleen… Kyllä yksinhuoltajalla on kestämistä, kun saa yksin kestää kaikki kotkotukset. Karoliinan harrastuksissa menee myös jonkin verran aikaa. Tanssia on Karkki jaksanut jo kaksi vuotta harrastaa, mutta uinti on paras tapa viettää aikaa. Kokouksiin otan Karkin aina välillä kokouksen luonteesta riippuen, ja silloin kun en voi ottaa mukaan niin silloin tulee kummitäti tai joku muu ystävistäni hoitamaan Karoliinaa. Tähän mennessä on mennyt todella upeasti. Politiikka vie mukanaan Politiikka on aina ollut osa elämääni. Nuoruudessa se oli lähinnä isäni varassa. Hän on "vannoutunut" vasemmistolainen, Ay-aktivisti ja osaston luottamusmiehenäkin toiminut Suomen Sokerilla. Äidin kautta kuitenkin opin hyvin pian yrittäjyyden tärkeyden ja se soti kovastikin niitä aatteita vastaan, jota isäni kovasti kannattaa. Vuonna 2000 päätin liittyä Kirkkonummen Kokoomuksen Nuoriin, joka tosin oli aika hiljainen paikallisjärjestö. Helsinkiin muutettuani siirryin Helsingin Kokoomuksen Nuoriin. Niko Lipsanen sai minut houkuteltua loppuvuodesta 2001, mukaan toimintaan. HKN:n hallituksen jäsen sekä rahastonhoitajana olin vuoden 2002. HKN:n puheenjohtajana olen ollut vuodesta 2003. HKN:n on ollut minun poliittisen kasvuni paikka, ja siellä on hyvä paikka kasvaa. Meillä on ollut mahtavia ihmisiä ja meiltä on puuttunut politiikasta tyypillinen selkään puukottaminen, joka on ollut todella ihanaa. Kokoomuksen Nuorten Helsingin Piirin hallituksessa olen istunut vuodesta 2003. Minut valittiin saman vuoden kesällä varapuheenjohtajaksi kun Reetta Marttinen lähti Espooseen järjestösihteeriksi. Minut valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi saman vuoden lopulla. Puheenjohtajuus on ollut todella mielenkiintoinen tehtävä. Ihaninta kun on tutustunut mukaviin ihmisiin ja olen löytänyt monta uutta ystävää, joihin tiedän voivani luottaa. Nuorena kokoomuslaisena yritän mahdollisimman paljon kiinnittää huomiota perhepolitiikkaan. Tärkeitä asioita ovat myös ympäristöasiat ja kaupunkipolitiikka. Lasten mielenterveydelliset asiat ovat asia numero yksi. Päivitetty 13.2.20064

Minä puolivuotiaana kesällä 1979 Minä sukulaisten maatilalla kolmen vanhana Bestikseni Soile ja minä 94' Onnellinen ylioppilas 97' pikku Karoliina & äiskä 99' Karoliinan kanssa jouluna 2003 Karkki ja kissamme Peppi Party girl 2003 Kunnallisvaaleja odotellessa...