 Etusivu |
| Minna itse |
| Politiikkaa |
| Kirjoitukset |
| Yhteystiedot |
| Linkit |
|
Blondivitsit |
|
Kokoomuksen Nuorten Helsingin
Puheenjohtajan kolumni
PUHEENJOHTAJALTA
Järjestön vuosi takana ja vaalit edessä! Aloitin viime vuonna kirjoituksen seuraavasti; Kokoomuksen Nuorten Helsingin Piirin vuosi lähti käyntiin tammikuun alussa Vuorilahdessa... ja taidanpa muuten aloittaa tekstini tänäkin vuonna hyvin samanlaiseen tyyliin. Vuorilahdessa me aloittelimme tämänkin vuoden. Viikonloppu kului vuoden toimintaa suunnitellessa. Uusia kasvoja oli ilahduttavan paljon ja moni heistä tulikin vuoden aikana todettua todella hyviksi järjestöaktiiveiksi. Koulutusviikonloppu oli varmasti niin uusien kuin vanhojen aktiivien mielestä todella antoisa, mutta erityisen hyvin se onnistui aktiiviemme keskinäisen ryhmähengen luojana. Siitä olikin hyvä jatkaa kohti järjestövuotta, kuten vuoden aikana oli tapana puhua.
Kevät meni järjestön rakenteita tutkiskellessa ja muutosehdotuksia miettiessä. Kaikki osallistui innolla meidän Helsingin nuorten toiminnan aktivointiin. Uusilta jäseniltä kyseltiin kovasti millaiseksi he haluaisivat meidän toiminnan muovautuvan. Uudet innokkaat aktiivit pääsivätkin heti tositoimiin. Työryhmät käynnistettiin kevään aikana sekä poliittisia seminaareja ja keskusteluiltoja järjestettiin, unohtamatta kuitenkaan kevyttä ilottelua kuten Talviriehaa maaliskuussa. Nuoret olivat mukana hiihtolomaviikolla järjestetyssä reaktoritapahtumassa – Suomen suurin nuorisotalo. Siellä oli hauskaa niin nuorilla kuin vanhoilla, ja palautekin oli todella myönteistä.
Minulle oli taas kerran tänä vuonna oikea riemuvoitto, kun järjestimme Espoon aluejärjestön kanssa yhteistyössä kansainvälisen koulutusviikon Helsingin ja Espoon maisemissa. Meidän vieraiksi tulivat delegaatiot viime vuoden tapaan kolmesta maasta; Ranskasta, Unkarista ja Latviasta. Heinäkuun viimeinen viikonloppu menikin heidän kanssaan pyöriessä. Aamupäivisin oli luentoja ja iltapäivisin oli vuorossa nähtävyydet. Illat olivat taas pyhitetty ruokakulttuurille. Jokainen osallistuva maa piti juhlaillan vuorollaan. Viikko huipentui perjantaista sunnuntaihin kestäneeseen Espoon Nuuksiossa samoiluun. Siellä vietimme upean viikonlopun, upeassa säästä nauttien, jossa ulkomaiset vieraamme saivat tutustua saunakulttuuriimme sekä jonkunlaiseksi kansanurheiluksi muodostuneesta mölkystä, jossa he peittosivat kaikki suomalaiset. Tästä upeasta viikosta kiitänkin kaikkia aktiiveja, jotka olivat mukana tekemässä viikosta mahtavan.
Loppukesästä alkoi Niinistön kampanja vaikuttaa enemmänkin meidän toimintaan. Ja lähdimme taas porukalla Vuorilahteen viikonlopuksi suunnittelemaan syksyn toimintaa ja sitä miten nuoret voisivat olla mukana Sauli Niinistön kampanjassa. Viikonlopusta muodostui todella antoisa. Kaikilla osallistujilla oli paljon upeita ideoita, joita syksynaikana toteutettiin. Syksyllä jatkettiin aktiivista ja tapahtumarikasta toimintaa.
Loppuvuosi huipentui liittokokoukseen, jossa Tuomas Nurmelan kahden vuoden jatko varmistettiin. Onnittelut Tuomakselle, meidän upealle Nuorten Liiton puheenjohtajalle! Toinen huippuhetki oli varmasti puoluekokous Helsingissä, jossa sali oli täyteen ahdettu meitä innostuneita kokoomuslaisia. On upeaa olla kokoomuslainen, meillä on paras presidenttiehdokas!
Ensi vuonna minulla onkin jo uudet kuviot. Olen siirtymässä pois nuorista ja annan tilaa uusille innostuneilla aktiiveille, joille toivotan onnea ja menestystä ensi vuodelle. Toivon myös kunnon energialatausta uudelle, vastavalitulle Helsingin Kokoomuksen Nuorten Piirin puheenjohtajalla, Reima Linnanvirralle. Haluan näin lopuksi myös kiittää meidän upeaa järjestösihteeriämme Viljami Wiirilinnaa, joka jaksaa päivästä toiseen olla tekemässä Sauli Niinistöstä seuraava presidenttiämme.
Halataan kun tavataan!
Minna Ruuth
Puheenjohtajan kolumni
PUHEENJOHTAJALTA
Ilmaston lämpeneminen vai vain normaali sääilmiö? Meinasin saada sydänkohtauksen kun katselin kuvia New Orleansista ja Mississipistä. Olin nimittäin siellä vaihto-oppilaana. Oli kauhea huoli perheestäni ja ystävistäni. Viikon verran en saanut yhteyttä perheeseeni, joka asuu noin viidenkymmenen kilometrin päässä rannikosta. Lehdistön mukaan tuhoalue ulottui 100km rannikosta. Vihdoin onneksi sain yhteyttä perheeni isään, joka oli Tennesseessä veljensä luona. Hän ilmoitti perheen olevan hengissä, vaikka sähkö, puhelinlinjat ja juokseva vesi olivat mennyttä. Syyskuun puolessa välissä sain sähköpostin perheen äidiltä. Siellä yltäkylläisyyteen tottuneet amerikkalaiset olivat ottaneet käyttöönsä ulkovessan ja öljylamput. Ulkona pestiin pyykki ja astiat (käsin) ja vaatteet kuivattiin narulla. Vettä tuotiin satojen kilometrien päästä rekoilla ja isoilla autoilla.
Järkyttävintä asiassa oli se, että asian todellista vakavuutta haluta tiedostaa Yhdysvalloissa. Ihmettelisinkin kovasti jos amerikkalaiset ottavat tästä tuhosta mitään opikseen. Todennäköisintä onkin, että he sivuuttavat sen koko tosiasian, MIKSI hurrikaanit ja äärisääilmiöt ovat lisääntyneet. Tämähän halutaan siellä kokonaan unohtaa, koska ympäristön huomioonottaminenhan voisi vaarantaa Yhdysvaltalaisten talouskasvun. No, jos he eivät tee mitään ympäristön kuormittamisen vähentämiseksi, niin ei millään pahalla, mutta muussa tapauksessa minulta ei riitä enää heille myötätuntoa heru.
Ministerit kiertoon Upeata! Suomella on oikeusministerinä Leena Huhtanen, jolla ei ole minkäänlaista lakiasioiden tuntemusta. Taitaa virkamiehillä olla tästä lähtien vallankahva kädessään, kun meidän uutta ministeriä viedään kuin vierasta sikaa. Tai entä meidän uusi valtiovarainministerimme Eero Heinäluoma. Ei hyvin mene hänelläkään. Raimo Sailas on varmasti iloinen kun vihdoin hänellä sanallaan on enemmän painoarvoa kuin koskaan.
Pelottavaa ajatella, että ministeriksi on mahdollista päästä, vaikka alan tietous saattaa olla todella vain poliittista tietämystä. Toisaalta onhan se ymmärrettävää, että Heinäluoman on oltava valtiovarainministeri, koska hän on sdp:n puheenjohtaja. Mutta kuitenkin jään tässä kovasti ihmettelemään koko juttua. Pitäisi varmaan pyrkiä virkamieheksi mieluimmin kuin eduskuntaan.
Liittokokous Joensuussa Pääsemme tutustumaan Joensuuhun, kun matkaamme pitämään liittokokousta sinne. Tämä liittokokous on meille todella tärkeä juttu, ei vain sen takia, että saamme Tuomas Nurmelan toiselle kaudelle puheenjohtajaksi vaan, että saamme meidän näkemyksemme läpi liiton poliittisessa ohjelmassa. Puheenjohtajan ja poliittisen ohjelman lisäksi siellä valitaan liittohallitus ja varapuheenjohtajat. Liittohallitukseen on tarkoitus saada myös yksi helsinkiläinen. Ehdokas valitaan ylimääräisessä piirikokouksessa, joka on 12.10.2005.
Meidän helsinkiläisten täytyy mennä puolustamaan pääkaupunkiseutua. Toivonkin, että jokainen halukas ilmoittautuu Viljamille tai minulle, niin saamme delegaation varmasti täytettyä kaikilla halukkailla.
Minna Ruuth
Puheenjohtajan kolumni
PUHEENJOHTAJALTA
Presidentin vaalit Täytyy varmaan nyt kovasti kommentoida tulevista presidentin vaaleista. Ne on siis peräti vajaan vuoden päästä. Toki ymmärrän, että nyt täytyy alkaa tiimiä rakentamaan, mutta jotenkin ei ole vielä virtaa alkaa ajattelemaan koko asiaa. No, sen verran olen tietysti aivokapasiteettiäni jo kuluttanut, että olen tullut siihen tulokseen, että meillä on kertakaikkisen paras mahdollinen ehdokas. Varsinkin jos vertaamme muihin ehdokkaisiin. Vanhanen on väritön, Halonen on jo pureskeltu ja mauttomaksi todettu, Lax… just joo, Hautala on ihan fiksu (minusta), mutta liian ehdoton kaikessa, niin ja oliko niitä muita ehdokkaita vielä jäljellä, siis varteenotettavia. Sauli Niinistö nyt vaan on paras. Tulee ihan mielenkiintoiset presidentinvaalit.
Toinen kerta toden sanoo, vai olisikohan se kuitenkin kolmas Anneli Jäätteenmäki on siis pyrkimässä keskustanaisten puheenjohtajaksi. Anneli taitaakin olla tekemässä paluuta kansalliseen politiikkaan. Jos ja kun hänet valitaan keskustanaisten puheenjohtajaksi, niin siitä ei olekaan enää pitkä matka taas kerran keskustan puheenjohtajaksi. Asiasta tekee mehukkaan juuri presidentin vaalit. Jos Vanhanen valitaan seuraavaksi presidentiksi, niin kuka siellä olisi Vanhasen paikkaa paikkaamassa. Tosin keskustasta löytyy monia henkilöitä, jotka eivät ole vielä ryvettyneet julkisuudessa ja näin ollen ole vielä koko kansan tietoisuudessa. No, jokaisella meillä on oikeus tehdä lähestulkoon mitä meitä huvittaa, mutta ehkä jotain rajaa voisi kuitenkin olla. Eikö Anneli jo ensimmäisellä yrittämällä saanut tarpeekseen? Ehkä ei.
Kulttuuria, kulttuuria… Olen kurkkuani myöten täynnä meidän ”poliittista” Nykypäivälehteämme. Se on suoraan sanottuna surkea. Ymmärtäisin lehden sisällön, jos Nypä olisi kulttuurilehti. Mutta ainakin viimeksi kun tarkistin, lehti oli vielä poliittinen viikkosanomalehti. Ymmärrän toki, että kulttuuri on tärkeää, mutta kuitenkin se poliittisessa lehdessä haisee pahalle. Kertooko se kokoomuksen tilasta? Eikö meillä muka ole ihmisiä, josta voisi tehdä poliittisia juttuja. Eikö meiltä muka löydy ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa kolumneja. (Toisin kuin minä.) Eikö meillä kokoomuksessa ole ihmisiä, jotka ovat tehneet viikon aikana, jotain merkittävää. Jos ei niin, aika huonosti menee.
Vappu oli ja meni Vietin vaihtoehto vappua tänä vuonna lapseni kanssa. Vaihtoehto vapulla tarkoitan siis täysin raitista juhlimista. Oikeastaan oli aika hauskaa olla Linnanmäellä iloitsemassa lapsen ilosta. Meidän oikeastaan olisi hyvä ottaa joskus mallia lapsista, kuinka antaumuksella he pitävät hauskaa. En tarkoita tosiaankaan sellaista örveltämistä, jota me tuppaamme mm. vappuisin harrastamaan, vaan viatonta hauskanpitoa. Se saa mielen ja elimistön virkeäksi. Pitäkäämme siis mielemme ja elimistömme virkeinä! Kesäterassilla nähdään.
Minna Ruuth
Puheenjohtajan kolumni
PUHEENJOHTAJALTA
Mitä jäi mieleen vuoden 2004 joulusta Suurimmalle osalle eivät kaikki muistot ole pelkästään mukavia. Itse ainakin muistan Tapanin päivästä lähtien television lähettämät kauhukuvat Kauko Idästä. Uuden Vuoden tienoihin mennessä television uutiset eivät olleet kertoneet mistään muusta kuin siitä katastrofista, jonka luonnon voimat saivat aikaan. Minulle alkoi tulla jo niin ähky koko uutisoinnista, että Apua. Televisio sekä iltapäivälehdet eivät muusta viikon aikana ”hehkuttaneet” kuin tapahtuneesta. Saivatpa ainakin rahat nyhdettyä pois ihmisiltä. Itse kieltäydyin ostamasta iltapäivä lehtiä ja uutisetkin joutuivat boikottiin parin päivän päästä. Ne rahat mieluimmin annoin Unicefille ja Suomen punaiselle ristille.
Mikä ylittää uutiskynnyksen Kirjoitan tätä juttuani ystävänpäivänä eli siis maanantaina ja selailen samalla Hesarin -nettisivuja. Siellä on ylittänyt ”tuoreimmat uutiset” kynnyksen, sellainen juttu kuin Suomalainen juustokirja oli palkittu maailman parhaana viikonloppuna. Tekstissä mainitaan lähinnä vain, kuka on kirjan tehnyt ja, että kyseinen palkinto on verrattavissa elokuvamaailman Oscareihin. Hey come on! Joskus on ihan mielettömän vaikeaa saada, edes oikeasti ihan fiksua tietoa ulos Hesarissa, ja sitten sieltä menee tuollainen läpi. Hesari on muutenkin jotenkin raivostuttava lehti. Minä en sitä enää tilaa ja pyrin jopa vältellä sen paperi version lukemista, koska ainut mistä siitä joutuu maksamaan ovat ne mainokset. Nettiversio on mielestäni parempi, mutta joskus tänä ”uutiset” ovat lähinnä mielenkiintoisia. Ystävänpäivä taisi tänä vuonna olla uutisköyhä päivä, mutta oikeastaan se on ihan hyvä, niin meillä poliittisilla järjestöillä saattaa olla mahdollisuus saada viestiämme eteenpäin mediassa, kun ei ole mitään muutakaan. Harmi vain kun ei osaa ennustaa, niin tiedä milloin on uutiset vähissä.
Mitä jäi mieleen vuodesta 2004 Se meni niin vaalien huumassa, että ihan suoraan sanottuna en muista kuin suorastaan äärettömän surkean kesän. Tänä vuonna onneksi meitä järjestöaktiiveja ei ylikuormiteta yksilläkään vaaleilla. (Okei, onhan ne edarivaalit, mutta ne eivät ole mitään verrattuna viimevuoden vaaliähkyyn.) Odotan innolla tämän vuoden haasteita, jotka eivät toivottavasti ole läheskään niin stressaavia kuin vaalit. Odotan siis innolla näkeväni Sinut mukana uusissa työryhmissä!!
Mitä meitä odottaa tänä vuonna Järjestötyötä, järjestötyötä ja aina vain järjestötyötä! Itse asiassa on ihanaa kerrankin tehdä sitä, missä me nuoret olemme hyviä. Tai ainakin menneinä vuosina juuri nuoret ovat olleet aktiivisimmillaan ja parhaimmillaan juuri uudistavan politiikan teossa. Meillä nuorilla onkin Helsingissä todella hyvät puitteet alkaa tehdä politiikkaa. Toivonkin kaikkia nuoria ja vanhempia nuoria mukaan puhumaan ja ennen kaikkea tekemään politiikkaa meidän hallituslaisten ja muiden aktiivien kanssa. Tänä vuonna kun ei tarvitse kuluttaa energiaa vaalien järjestelyihin, niin kulutetaan se into tekemällä Kokoomuksen Nuorten Helsingin piiristä Suomen hienoin ja kaunein.
Minna Ruuth
Kokoomuksen Nuorten Helsingin
Puheenjohtajan kolumni
Takana Vaalien vuosi! Hymy nousi pintaan, kun luin edellisen vuoden kirjoituksen, jonka edeltäjäni oli kirjoittanut. Siinä hän toivotteli jaksamista – ja sitä todella tarvittiinkin. Homma ei tänä vuonna ollut mitään lasten leikkiä. Kaikki aika tuntui hupenevan kaksien eri vaalien valmisteluihin ja toteuttamiseen. Kokoomuksen Nuorten Helsingin Piirin vuosi lähti käyntiin tammikuun alussa Vuorilahdessa pitämämme vauhdikkaan suunnittelu- ja koulutusviikonlopun merkeissä. Koulutusviikonloppu oli äärimäisen antoisa, mutta erityisen hyvin se onnistui aktiiviemme keskinäisen ryhmähengen luojana. Siitä olikin hyvä jatkaa kohti kaksia hyvin erilaisia vaaleja. Kevät menikin lähinnä kunnallisvaaleja suunnitellessa, EU-vaaleja odotellessa ja nuorille kokoomuslaisille järjestetyn toiminnan organisoinnissa. Täytyy olla todella ylpeä meidän monista aktiiveista, jotka jaksoivat aina uudestaan olla mukana järjestämässä tapahtumia. Ennen kaikkea aina reipas ja aikaansaava Satu Tuomikorpi, joka toimi meidän järjestösihteerinämme aina syyskuun loppuun asti. Häntä jäämmekin kovasti kaipaamaan, mutta toivotamme onnea Espoon Kokoomusnuorten rivien uudelleen organisointiin. Huhti- ja toukokuussa alkoivat EU-vaalit jo näkyä meidänkin piirimme toiminnassa lähes sataprosenttisesti. Kaikki aktiivit ja kynnelle kykenevät olivat mukana tekemässä Viivi Avellanin, Alexander Stubbin sekä Piia-Noora Kaupin kampanjoita. EU-vaalit olivatkin monelle nuorelle todella hyvä harjoitus kunnallisvaaleihin. Mutta ennen EU-vaalien loppurysästä meillä oli puoluekokous Seinäjoella, jossa meille valittiin uusi, nuorekas ja median niin kovasti käyttämä dynaaminen puoluejohto. Puoluekokous oli todellinen Kokoomuksen voittokulun lähtölaukaus. Siellä tehtyjen valintojen johdosta, jokaisella kokoomuslaisella on syytä suureenkin hymyyn. Uuden puheenjohtajan, Jyrki Kataisen, johdolla kävimmekin todella voittoisan loppukirin EU-vaaleissa, jossa Kokoomus oli voittaja, toisin kuin mediassa sanottiin. Vuoden riemuvoitto oli nuorten järjestämä kansainvälinen koulutusviikko Helsingin maisemissa. Meidän vieraiksi tulivat delegaatiot Virosta, Ranskasta sekä Sloveniasta. Heinäkuun viimeinen viikonloppu menikin heidän kanssaan pyöriessä. Aamupäivät olivat luentoja ja iltapäivisin olivat vuorossa nähtävyydet. Illat olivat taas pyhitetty ruokakulttuurille. Jokainen osallistuva maa piti juhlaillan vuorollaan. Viikko huipentui lauantaina Espoon Nuuksiossa, jossa ulkomaiset vieraamme saivat tutustua saunakulttuuriimme sekä ”upeaan” kesäämme, joka on lyhyt ja vähäluminen. Sateesta huolimatta Nuuksion reissu oli viikon todellinen kohokohta. Syksyn tullessa tuli myös kunnallisvaalihässäkkä. Meillä oli todella upeat ehdokkaat, ja kaikki ehdokkaat tekivät todella upean kampanjan. Viimeisinä viikkoina meinasi alkaa vaaliväsymys painamaan, mutta nuoret ehdokkaat jaksoivat väsymyksestä huolimatta olla kampanjoimassa toreilla ja kauppakeskuksissa. Tulos oli ehkä monelle ehdokkaalle pettymys, mutta toivon, että teistä jokainen on siitäkin huolimatta iloinen, että oli mukana. Laura Räty meni nuorena ehdokkaana todella upeasti läpi, ja saimmehan me vielä viisi varavaltuutettuakin. Nyt toivotankin Lauralle ja kaikille nuorille varavaltuutetuille onnea ensi vuodelle! Olkaamme tekemässä Helsingistä parempaa paikkaa asua! Käytyäni kalenteriani läpi tätä kirjoittaessa oli se täynnä kokoomustapahtumia, mikä on todella hienoa. Mutta ensi vuosi on järjestötyön vuosi, ja Kokoomuksen Nuorten Helsingin Piiri on lähtenytkin siitä, että ensi vuonna jokaisella täytyy olla mahdollista osallistua toimintaan ja sen suunnitteluun, jos halua löytyy. Pyydänkin teiltä kaikilta nuorilta, että olette tekemässä yhdessä minun ja muiden kanssa ensi vuodesta vielä paremman kuin tämä vuosi oli.
Minna Ruuth
_______________________________________________________ Puheenjohtajan kolumni
PUHEENJOHTAJALTA
Vaalien vuosi Kokoomuksen Nuorten Helsingin Piirin vuosi lähti käyntiin tammikuun alussa Vuorilahdessa pitämämme vauhdikkaan suunnittelu- ja koulutusviikonlopun merkeissä. Koulutusviikonloppu oli äärimäisen antoisa, mutta erityisen hyvin se onnistui aktiiviemme keskinäisen ryhmähengen luojana. Siitä olikin hyvä jatkaa kohti kaksia hyvin erilaisia vaaleja. Kevät menikin lähinnä kunnallisvaaleja suunnitellessa, EU-vaaleja odotellessa ja nuorille kokoomuslaisille järjestetyn toiminnan organisoinnissa. Täytyy olla todella ylpeä meidän monista aktiiveista, jotka jaksoivat aina uudestaan olla mukana järjestämässä tapahtumia. Huhti- ja toukokuussa alkoivat EU-vaalit jo näkyä meidänkin piirimme toiminnassa lähes sataprosenttisesti. Kaikki aktiivit ja kynnelle kykenevät olivat mukana tekemässä Viivi Avellanin, Alexander Stubbin sekä Piia-Noora Kaupin kampanjoita. EU-vaalit olivatkin monelle nuorelle todella hyvä harjoitus kunnallisvaaleihin. Mutta ennen EU-vaalien loppurysästä meillä oli puoluekokous Seinäjoella, jossa meille valittiin uusi, nuorekas ja dynaaminen puoluejohto. Uuden puheenjohtajan, Jyrki Kataisen, johdolla kävimmekin todella voittoisan loppukirin EU-vaaleissa, jossa Kokoomus oli voittaja, toisin kuin mediassa sanottiin. Minulle vuoden riemuvoitto oli nuorten järjestämä kansainvälinen koulutusviikko Helsingin maisemissa. Meidän vieraiksi tulivat delegaatiot Virosta, Ranskasta sekä Sloveniasta. Heinäkuun viimeinen viikonloppu menikin heidän kanssaan pyöriessä. Aamupäivät olivat luentoja ja iltapäivisin olivat vuorossa nähtävyydet. Illat olivat taas pyhitetty ruokakulttuurille. Jokainen osallistuva maa piti juhlaillan vuorollaan. Viikko huipentui lauantaina Espoon Nuuksiossa, jossa ulkomaiset vieraamme saivat tutustua saunakulttuuriimme sekä ”upeaan” kesäämme, joka on lyhyt ja vähäluminen. Sateesta huolimatta Nuuksion reissu oli viikon todellinen kohokohta. Tästä upeasta viikosta kiitänkin kaikkia aktiiveja, jotka olivat mukana tekemässä viikosta mahtavan. Syksyn tullessa tuli myös kunnallisvaalihässäkkä. Meillä oli todella upeat ehdokkaat, ja kaikki ehdokkaat tekivät todella upean kampanjan. Viimeisinä viikkoina meinasi alkaa vaaliväsymys painamaan, mutta nuoret ehdokkaat jaksoivat väsymyksestä huolimatta olla kampanjoimassa toreilla ja kauppakeskuksissa. Tulos oli ehkä monelle ehdokkaalle pettymys, mutta toivon, että teistä jokainen on siitäkin huolimatta iloinen, että oli mukana. Nyt toivotankin Laura Rädylle ja kaikille nuorille varavaltuutetuille onnea ensi vuodelle! Olkaamme tekemässä Helsingistä parempaa paikkaa asua! Ensi vuosi on järjestötyön vuosi, ja Kokoomuksen Nuorten Helsingin Piiri on lähtenytkin siitä, että ensi vuonna jokaisella täytyy olla mahdollista osallistua toimintaan ja sen suunnitteluun, jos halua löytyy. Pyydänkin teiltä kaikilta nuorilta, että olette tekemässä yhdessä minun ja muiden kanssa ensi vuodesta vielä paremman kuin tämä vuosi oli.
Minna Ruuth _______________________________________________________
Puheenjohtajan kolumni PUHEENJOHTAJALTA
Kunnallisvaalit toivat iloa ja surua Kunnallisvaalit olivat ja menivät. Suomessa yleisesti ottaen nuorilla ehdokkaillamme meni todella mainiosti. Onnittelut jokaiselle uudelle ja vanhalle valtuutetulle! Helsinki taisi olla varmaankin suurin pettymys, kun täältä pääsi valtuustoon vain yksi alle 30-vuotias kuten edellisissä vaaleissa, jos ei oteta Tatua mukaan. Tosin olkaamme tyytyväisiä, edes tästä yhdestä. Varavaltuutettuja saimme tosin enemmän kuin viime kerralla, joten vuoteen 2000, vaalit menivät pikkuriikkisen paremmin. Moni hyvä ehdokas jäi kauas tavoitteesta, ja täytyy myöntää, että se tietysti harmittaa näin piirin puheenjohtajana ja heidän ystävänään. Monien kampanjat olivat todella upeat ja vaivaa oli nähty enemmänkin, ja kekseliäisyyttä oli käytetty vieläkin enemmän. Kiitos kuitenkin kaikille ehdokkaille upeista kampanjoista ja jaksamisesta, nyt on vielä mahdollisuus jokaisella johonkin luottamustehtävään, ja muistakaa, että sielläkin pääsee vaikuttamaan. Pettymyksistä huolimatta, täytyy kuitenkin sanoa, että saamme olla ylpeitä Laura Rädystä ja hänen tulevasta paikastaan sosiaalilautakunnan varapuheenjohtajana. Onnittelut Lauralle!
Yhdysvaltain presidentinvaalit Toivottavasti en ole ainut, joka on vetänyt herneen nenään (tai oikeastaan siellä alkaa olla jo kokonainen herneenpalko) käydyistä presidentinvaaleista valtameren toisella puolelle. Miten ihmeessä yhdysvaltalaiset voivat olla niin tyhmiä (lue: idiootteja), että valitsivat tuon sotahullun, ympäristöä tuhoavan kaistapään vielä toiselle kaudelle. Eikö neljässä vuodessa ole opittu mitään; ensin satelee taivaalta lentokoneita, sitten alkavat sotatoimet, jossa kuolee ennen kaikkea kaikki muut paitsi syylliset ja ympäristö asiat unohdetaan kokonaan, koska se ei näy heti, niin eihän se ole Bushin ja hänen hallintonsa ongelma. Ja mikäköhän on tämän kaiken syy tähän Bushin idioottimaiseen toimintaan. Muistaakseni se oli raha, raha, raha ja tietysti kaikkien ”rakastama” musta kulta, josta saa rahaa. Jos kelaamme ajassa taaksepäin, niin Irakhan piti olla suuri uhka maailmanrauhalle, koska siellä piti olla valtavat määrät joukkotuhoaseita. Meille näytettiin valtava määrä valokuvia ja muuta todistusaineistoa, kuinka siellä valmisteltiin länsimaiden tuhoa, ja mitä me löydämme… Rapistuneita rakennuksia, ruostuneita tynnyreitä ja ennen kaikkea köyhääkin köyhemmän valtion. Kuinka Yhdysvallat kehtasivatkin valehdella? Ja miksi ihmeessä me muut länsimaat olemme niin ärsyttävää jees-jees kansaa, että vielä viitsimme ihannoida valehtelevia öykkäreitä? Eikö kenelläkään ole munaa täällä Euroopassa sanoa Yhdysvalloille vastaan? Joulustressi Luin lehdestä, että joulu on stressaavinta aikaa vuodessa, heti perhelomien jälkeen. Miksi ihmeessä siitä on tullut stressinjuhla, kun tietojen mukaan sen on tarkoitus olla ylensyönnin, laiskottelun ja ilon juhla. Toivotankin siis kaikille hauskoja pikkujouluaikoja kaikille! Käyttäytykää niin kuin minäkin käyttäytyisin! ;-)
Minna Ruuth
_______________________________________________________ Mielipidekirjoitus TAAS SE ALKAA
Terveisiä täältä Pohjois-Helsingin asuinlähiöstä! Nyt on taas ihana muta kävelyteillä, koska pudonneita lehtiä ei siivota pois.
Kengät likaantuvat, kun mutaa on kadulla lähes nilkkoja myöten. Kävelytiet ovat uskomattoman liukkaita. Toivottavasti kukaan ei ole
kaatunut. Tämän jälkeen seuraava kauhistus on, kun alkaa tulla lunta. Auraus kun ei ole ollut viime vuosina meillä päin kovin
nopeaa. Aamulla saa työntää rattaita teillä, jotka eivät ole nähneet auraa moneen päivään. Lumi muuttuu päivän mittaan sohjoksi,
mutta jäätyy taas yöllä, ja sen jälkeen aurauksesta ei olekaan enää mitään hyötyä. Optimistina voi lähteä liikkeelle pulkan
kanssa. Aamu menee todella hyvin, mutta kuinkas ollakaan iltapäivällä saattaa käydä tuuri ja kadut on aurattu ja vielä ehditty
hiekoittaakin. Taas kerran saa jupista vähemmän kauniita sanoja.
Mielipidekirjoitus LASTEN PAIKKA ON POISSA SILMISTÄ?
Kauhistuin nimimerkkien ”Isoäiti” ja ”Laiskuus huipussaan” kirjoituksia (K&k 25.8). Olen yksinhuoltaja, eikä minulle tulisi mieleenikään
jättää lastani yksin kotiin, kun käyn kaupassa. Meidänkin tarvitsee syödä, eikä parvekkeeni kasvimaa ole kovin satoisa. Ostoksille otan
yleensä rattaat mukaan, jotta muut eivät joutuisi kuuntelemaan lapseni marinaa, kun hän ei jaksa kävellä.
Mielipidekirjoitus RIKOS, KANNATTAAKO SE?
Valitettavan moni rikos jää Suomessa selvittämättä. Tämän perusteella voisi ehkä ajatella rikoksen kannattavan.
Kiinnijäämisen todennäköisyys ainakin on vähäinen. Ihmettelenkin, miksi poliisin oikeutta tehdä valerikos, salakuunnella
tai tehdä yleensäkään muuta kuin juosta rosvo kiinni, pidetään tuomittavana asiana. Se kuulemma on vastoin ihmisoikeuksia.
Anteeksi vain kovasti, mutta niin on mielestäni rikoksen tekokin. Siinä loukataan aina jonkun toisen henkilön ihmisoikeuksia. Mielipidekirjoitus RAHAA KANKKULAN KAIVOON?
Ensin rakennettiin Tapulikaupunkiin hieno päiväkoti Pikku Prinssi, jota tultiin töllistelemään aina ulkomaita myöten.
Täytyy myöntää, että upeahan se on. Satulinnaa muistuttava rakennus on varmasti oikea lapsen unelmapaikka.
Minna Ruuth Mielipidekirjoitus PIENTEN LASTEN ÄITIEN HUOLI
Koen uskomatonta tuskaa porvoolaisen pikkupojan vanhempien puolesta. Miten me tähän jouduimme? En todellakaan syyllistä
päiväkotien hoitajia, joilla on jo nyt varmasti kauhea syyllisyystaakka kannettavanaan. Sen sijaan kyseenalaistaisin
säästöpäätöksistä vastuussa olevan koneiston.
Minna Ruuth Puheenjohtajan kolumni PUHEENJOHTAJALTA
Rauha, mitä se taas olikaan
Minna Ruuth Puheenjohtajan kolumni PUHEENJOHTAJALTA
Viina on nyt halvempaa kuin koskaan
Minna Ruuth |
Päivitetty 13.2.2006
